Helluntain jälkeinen aika

Vietimme helluntaita sunnuntaina 19.5. Helluntai kuuluu pääsiäisen ja joulun ohella kirkkovuoden kolmen suurimman juhlan joukkoon. Alun perin helluntain paikalla on ollut juutalaisten juhla, jota vietetään sekä sadonkorjuujuhlana että Siinailla tapahtuneen lain antamisen muistojuhlana.

Raamatun mukaan 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, kun tuhannet ihmiset olivat kokoontuneina Jerusalemin sadonkorjuujuhlille, Pyhä Henki vuodatettiin apostoleihin.

He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. (Ap. t. 2:3-4)

Näin Jeesuksen lupaukset ja Vanhan testamentin ennustukset Pyhän Hengen vuodattamisesta kävivät toteen. Tuona päivänä Pietari saarnasi tuhansille kuulijoille, mikä johti suuren joukon kastamiseen ja uskovien joukon kasvamiseen noin 3 000 hengellä. Helluntai on kristillisen kirkon syntymäpäivä.

Monissa kielissä helluntain nimi pohjautuu kreikan viittäkymmentä (pentekoste) tarkoittavaan sanaan. Suomen ”helluntai” tulee ruotsin sanoista helig ja dag eli pyhä päivä.

Helluntai aloitti kirkkovuodessa niin sanotun helluntain jälkeisen ajan, joka jatkuu kirkkovuoden loppuun asti. Tänä aikana kaikki sunnuntait saavat nimensä sen mukaan, kuinka mones kukin sunnuntai on helluntaista laskettuna. Tosin helluntaita seuraava sunnuntai on meidän kirkossamme nimeltään Pyhän Kolminaisuuden päivä.

Helluntain jälkeinen aika puhuu Hengen synnyttämästä elämästä. Pyhän Hengen työ ei rajoittunut Jerusalemiin, vaan levisi koko maailmaan. Sanan ja Hengen vaikutus synnytti uskon Kristukseen ja loi uskovissa keskinäisen yhteyden. Seurakunta oppi käsittämään itsensä yhdeksi Jumalan kansaksi, Kristuksen ruumiiksi.